Saapuessani Finlandian hotelliin ei ollut vielä kahviaika, jonka vuoksi käytin tilaisuutta hyväkseni käydäkseni valtionhotellissa, johon liittyy monta minulle niin hauskaa muistoa. Siellä nautin aamuteeni. Saimaan vesi on kuin erikoisesti luotu sekotettavaksi teepensaan kuivatuilla lehdillä. Se sopii tähän melkein yhtä hyvin kuin Laatokan vesi. Valamossa saa kuitenkin maailman parasta teetä. Päijänteen vedestä taas on sanottu, että se paremmin soveltuu totivedeksi, jotka merkilliset ominaisuudet minä täten tulevien maantieteilijäin varalle merkitsen. -- Kolme kookasta teelasiani maistui aivan erinomaiselta ja ne valuivat vatsaani keskustellessani hotellin kellarimestarin, hra Niirasen & rouvan kanssa, jotka kumpikin ovat ottaneet valtionhotellin hoidon niinkuin näyttää täysimmällä todella. En koskaan ole nähnyt tätä liikettä niin hyvin hoidettavan. Herrasväki Niiranen muodostaa jo ulkonaisestikin jyrkän rajan entisen ja nykyajan välillä. Kuinka kauniilla paikalla valtionhotelli sentään onkaan! Loppumaton pylväistö punaisen ruskeita honkia, joka avautuu katselijan silmien eteen, on kai ainoalaatuinen — tohdin sanoa — koko maailmassa. Jota vanhemmiksi hongat tulevat, sitä enemmän vetävät ne katseen puoleensa järvestä ja näköalasta. Sadan vuoden kuluttua .... niin, silloin ovat ne kokonaan etualalla.” Ernst Lampén, Punkaharjulle, Matkailijalehti, 1. elokuuta 1915