Sawonlinnasta 20 wirstan päässä, Wiipurin puolelle, on merkillinen paikka. Valtatie tässä katkaistaan Saimalta; sen molempien rantojen välillä on kapea saari (oikeimmin sanoen, kaksi saarta, yhistetyt sillalla), pituueltaan seitsemän wirstaa, se eroaa mantereesta kahella pienellä salmella, ja sillä tavalla tekee ikään kuin luonnollisen sillan. Matkustaja menee salmen yli, ja tie kulkee saarta myöten, sen noussen korkealle järven yli, sen laskeien veen pinnan tasalle. Jyrkällä mäellä näet jalkojesi alla syvyyen, jonka pohjasta nouseevat suuret, vaan hoikat, kuuset. Saaren rannat osottaavat erinomaisen luonnon leikin: paikottain näkyyvät, molemmilta puolilta, ihan kohakkain, muoistetut niemet ja lahet; millaset korennokset ja syvennökset ovat yhellä rannalla, juuri senlaiset ovat myös toisella. Vasta ei kauan kuin hallitus otti vaarin tästä saaresta, ja sen osti ruunu; jokaisessa päässä on vahti, ja rakennetaan vierasten huonetta matkustavaisille. Ylikäynti molemmissa salmissa ei aina ole vaaratoin, ja kovilla tuulilla toisinaan matkustajan täytyy vuottaa tässä melkein kauan. Saaren nimi on Punkaharju.

Suomi-lehti, 26. helmikuuta1848