Tästä alkaa nyt Punkaharju, huomautti kyytimies, ja tarttui myöskin airoihin soutamaan salmen poikki. Lossimiehet kysyivät jos on paljon herroja liikkeellä, ja toiwoiwat että sinä yönä saisi edes satakin kyytiä wiedä ylitse. Minä en joutunut paljon wastaamaan heidän kysymyksiinsä, sillä koko olentoni oli kiinnitettynä siihen tienpäähän joka taasen alkoi weden rajasta, sillä se ei näyttänyt aiwan tawalliselta. Päästyäni ylitse salmesta, pyysin kyytimiehen saattamaan matka-arkkuni Punkaharjun rawintolaan, ja jäin itse jalkasin astumaan tuota 6 ja puolen kilometrin jos sanoisin ”Edenin taivalta". Runoilijan ja taidemaalarin on mahdoton koskaan täydellisesti kuvata Punkaharjua. Sen muoto muuttuu, melkein joka askel. Yhä uusia saaria ja salmia pistää näkywiin, ja aina toistaan kauniimpia niemekkäitä näyttäytyy weden pinnalla. Harju ei ole leveämpi, kun että maantie on voitu helposti sen keskutse rakentaa. Hawu ja lehtimetsää kaswaa siinä sekaisin. Wesilinnut owat Punkaharjun tienoilla hyvin kesyjä ja lisääwät nekin suuressa määrin seudun kauneutta. Näin kaksi kilometriä kuljettuani tuota taiwalta, jossa jokainen askel, wäsyneellekin matkustajalle, tuntuu herttaisemmalta kun wirwoittawa ruoka, istuin alas oikein nauttiakseni. Aiwan lähellä paikkaa missä istuin, huomasin suurellaisen koivun, jonka kylkeen oli kiinnitetty paksusta walkeasta paperista leikattu neliskulmainen lappu, ja siihen lyijykynällä piirretty seuraavat säkeet: Mitä täällä nähdä sain Vaikea on kertoa, Siwu mennen lausun wain Kaikki oli riemua 14/6 1887 Tampereen Sanomat, 6. heinäkuuta 1891