Monta monituista kertaa olen täällä käynyt ihailemassa tätä ylistettyä kaunotarta. Tunnen sen hywin entuudestaan, mutta silti tekee mieli useampana kesänä tänne aina uudestaan poikkeamaan uudistamaan entistä tuttawuutta. Arwatenkin liittyy tähän saareen monen suomalaisen ihanat muistot. Niinpä minunkin. Käwin täällä ensi kerran poikana, jolloin aloin käsittää syntymämaan kauneutta. Nuorukaisena poikkesin usein tänne, ja täällä aina hymyili minulle lempeimmillään ”kotimaan koko kuwa, sen ystävälliset äidinkaswot". Ia tämä hymyily vaikuttaa tenhoawasti yksinkertaiseen luonnonlapseenkin. Kirje Punkaharjulta, Uusi Suometar, 1. elokuuta 1895