Täältä nyt alkoi se ihana marssi pitkin Puruwedessä uiwaa Punkaharjua. Ylt'yltäänsä Punkasalmen ja Tuunaansaaren wälinen matka, noin 7 km, käweltiin auringon korkeimmillaan ollessa, wäliin seurueestamme kaikuen laulu wienona hymninä. On tawallista ja luonnonomaista ihmiselle, että kun sille jotain paikkaa tai seutua paljon kehutaan ja kiittelewästi arwostellaan, niin sen paikan nähtyä herääkin hänessä wastenmielinen tunne kaikkea tätä werratonta arwostelua kohtaan. Niin ei kuitenkaan ole Punkaharjun laita, ei niin meikäläistenkään mielestä ollut. Päinwastoin herätti se suunnilleen ihailua, nähdessämme „kauneimman luonnonihanan paikan maailmassa", jonka arwostelun siitä on sanonut eräs paljon matkustellut englantilainen matkustaja. Osata "nauttia puhtaasta luonnosta, ja nauttia siitä sydämellisesti en luule wiattomampaa nautintoa olewan. Osata isänmaataan rakastaa sen luonnonihanuuden myötäwaikutuksella ja elwyttämänä, en luule senkään tunteista tuhmimman olewan. Paljon oli siellä meikäläistenkin matkustuksen aikaan P.harjun luontoon ihastuneita matkustajia aiwan useampia satoja ihmisiä, erittäinkin nuorta polwea. Ja kenpäties kaikkien näiden Suomi-äidin lapsien rinnasta nousi yhteisen keskinäisen isänmaan rakkauden elwyttämänä tuon runoilijan huudahtaman lauseen käsitteiset sanat: Kaunis, kaunis olet sinä synnyinmaa! Karjalatar-lehti, 3. syyskuuta 1910