Wielä samana yönä piti meidän lähteä eteenpäin Punkaharjulle. Olimme tilanneet sitä warten pienen höyryweneen, joka kello kahdentoista aikaan lähti wiemään niitä kapeita, kauniita wesiä, joita laiwawäylä Sawonlinnasta Punkaharjulle wie. Loppumatonta näytti luonnonkauneus näillä seuduin olewan; sillä taaskin wajosimme ihailemaan hiljaisia, öisiä maisemia ympärillämme, tuskin silmiämme oikeaan uneen ummistaen koko yönä. Kohtapa aamuaurinko säteillään haihdutti öiset huurut ja loi raikkaan walon luontoon; ja melkein samassa kohosi edessämme kuuluisa Punkaharju. Punkaharju on seitsemän wirstaa pitkä, kapea, paikoin korkeampi paikoin matalampi harjanne Pihlajaweden ja Puruweden wälillä. Se on kuin korkea kaarewa jättiläissilta, jonka kaiteina kohoawat solakat petäjät toinen toistaan ylemmäksi kiiweten rinteellä, sitä on myös werrattu suunnattoman suureen wesilintuun, jota lewittää siipensä, nuo matalammat syrjäharjanteet, molemmille puolilleen ia jonka ympärillä uiskentelee joukko poikasia pieniä, kapeita saaria harjanteineen ia poukamineen. Mutta mahdoton on sanoin kuwata sitä waikutusta, jonka tämä mainio harjanne katsojaan tekee. Siitä ei woi saada käsitystä, jollei itse ole sitä nähnyt. Meille on ihanin muisto koko matkaltamme se sunnuntaipäiwä, jonka täällä wietimme luonnon suuressa temppelissä. Perille tultua kiipesimme harjun jyrkkää rinnettä ylös, heitimme tawarat hotellin autiolle werannalle ja riensimme harjua katselemaan. Molemmin puolin maantietä, joka kulkee harjua pitkin, kaatuu rinne heti jyrkkänä alas. Metsä on raiwattu ja puhdistettu ei kuitenkaan turmeltu luonnon alkuperäisyyttä, waan warowalla kädella on sitä siistielty, jotta se waan pääsee esiintymään alkuperäisessä puhtaudessaan. Puiden lomista wälähtelee järwien kirkas wesi ja tuon tuostakin aukeaa metsässä ura, joka sallii wapaammin silmäillä ympärilleen. Kaukana Puruweden puolella näkyy toinen harjanne, samansuuntainen kuin Punkaharju, mutta matalampi, ja sen tuolla puolen taas wesiä, saaria ja niemiä mitä wiehättäwimmässä waihtelussa. Tai pistäytyy metsäinen niemeke järween ja muodostaa kainaloonsa lahdelman, jossa wesi lepää niin tyynenä ja peilikirkkaana, kuin ei tuulen wäre eikä myrsky olisi ikänä sen pintaa pirstonneet. Se on kuin kappale paratiisia, tämä Punkaharju ja tämä paikka on helmi siinä paratiisissa. Suomalainen-lehti, 3. elokuuta 1891